Duuni-DejaVu

Toimiston avain on jossain hertsinvertterissa. Työrepussani on Pojan vaihtosukat, nessupaketti ja barbababa-mehupullo.

En ole hankkinut tämän vuoden kalenteria. Kiellän vuoden vaihtuneen ja loman joskus loppuvan. Ennen joulua ajattelin lomalla ehtiväni hommailla uuden Moleskinen (joka on ainoa kalenteri, jota voin kaavoihin kangistuneena oman elämäni Hemingwaynä vuodesta toiseen käyttää )...Noo eihän mulla ole mitään menojakaan vielä sovittu..ja muistanhan mää ne sovitut päikkypäivät..mitkäs ne ny oli…ja koskas se perkeleen kirjanpito pitkään olla nipussa?..ööh..ja mikäs se julkaisun päivämäärä oli..? Mikä päivä tänään on..

Yöllä heräsin joku-asia-on-hoitamatta- säpsähdykseen. Aamukahvipöydässä pidin vahingossa naapurin muijalle ja Pojalle töistäni puolen tunnin monologin, joka lähinnä kuulosti idiootin hapuilevalta kertomukselta viime öisestä unesta..niin..sitten mää en muista, mitä tapahtu, mutta sitten ehkä me mentiin sellaseen paikkaan. Ehkä. jossa olin käyny joskus, tiäkkö vähän deja vu. Saatto olla sellanen toimisto?!

Iltapäivällä jätin vastaamatta tuntemattomaan numeroon. Mää oon vielä lomalla! Hermostuksissani avasin kuitenkin sähköpostit järkyttyen postikasan joukkoon putkahtaneesta toimistokollegan meilistä. Onko muut muka jo duunissa senkin rikkurit! Oonko mää ainut, joka ei oo töissä viä? Keskiviikolle sovin lounastreffit. Noni, hyvä!

Ylihuomenna töihin kalenterikaupan kautta. Ryhdistäydy! Toivottavasti jonkinlainen dejavu auttaa alkuun kevään projekteissa, löytämään kadoksissa olevan avaimen ja tekemään marraskuun kirjanpidon, jonka joku lomalle kiirehtivä paskiainen jätti viime vuonna tekemättä. Mää lähen ny lomalle lompsis moro!

Keskiviikkona lompsis takaisin.

Mutta huomenna vielä juon luistelukentän reunalla barbababa-pullosta mehua ja paistan naapurissa makkaraa!